KO oli todennut mm., että vainoamisen syyksilukeminen ei edellytä vainotuksi tulleelta minkäänlaista reagointia tai lopettamispyyntöä, mutta nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa se osaltaan vahvasti tuki käsitystä siitä, että miehen oli täytynyt ymmärtää menettelynsä oikeudenvastaisuus siitä huolimatta, että yksittäiset osateot olisivat hänen näkökulmastaan mahdollisesti olleet vähämerkityksisiä tai hyväntahtoisia huomionosoituksia. Asiassa lausutuin perustein miehen menettely oli täyttänyt vainoamisen tunnusmerkistön. Miehen menettely oli noin 4 kk:n aikana ollut toistuvaa ja monin eri tavoin suoritettua häirintää. Mies oli vainonnut asianomistajaa lukuisin eri yhteydenotoin sekä tätä seuraamalla ja tarkkailemalla, mistä oli muodostunut asianomistajan elämää varsin voimakkaasti häirinnyt tekokokonaisuus. Asianomistajalle oli aiheutunut tapahtumien seurauksena voimakasta pelkoa ja ahdistusta. Vaikka tekoaika ei ollut huomattavan pitkä, teon vaikutukset asianomistajaan olivat omiaan olemaan pitkäkestoiset. Kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi korvausmääräksi vainoamisen aiheuttamasta kärsimyksestä arvioitiin 800 euroa. Vaatimus enemmälti hylättiin. HO ei myöntänyt KO:n tuomiosta valittaneelle miehelle jatkokäsittelylupaa. (Vailla lainvoimaa 10.1.2020)
Vainoamista koskevan syytteen mukaan vastaaja oli toistuvasti (30.12.2018 – 6.5.2019) seurannut, tarkkaillut, ottanut yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainonnut A:ta siten, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan tässä pelkoa ja ahdistusta. Vastaaja oli toistuvasti
- päivittäin tuonut A:n postilaatikkoon sanomalehtiä ja muita papereita, joihin hän oli kirjoittanut viestejä A:lle
- lähettänyt A:lle kirjeitä ja postikortteja
- soittanut A:lle puheluita ja lähettänyt tälle viestejä useita kertoja päivässä
- seurannut ja tarkkaillut A:ta tämän liikkuessa X:ssä pyrkimällä tämän seuraan.
Asianomistaja A oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 1.200 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen tekopäivästä 6.5.2019 lukien sekä taloudellisena vahinkona kodin lukkojen ja postilaatikon lukkojen vaihtamisesta aiheutuneet kulut yhteensä 244 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.9.2019 lukien. Lisäksi vastaaja oli velvoitettava korvaamaan asianomistajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Vastaaja oli tunnustanut toistuvasti lähes päivittäin tuoneensa asianomistajalle tämän postilaatikkoon lehtiä ja muita leikkeitä, joihin hän oli kirjoittanut viestejä asianomistajalle, lähettäneensä ja toimittaneensa tälle lisäksi kirjeitä ja postikortteja, lähettäneensä viestejä lähes päivittäin sekä soittaneensa puheluita asianomistajalle. Hän oli kiistänyt seuranneensa tai tarkkailleensa asianomistajaa tämän liikkuessa X:ssä, koska kysymys oli ollut sattumanvaraisista tapaamisista. Vastaaja oli kaikilta osin kiistänyt toimineensa oikeudettomasti tai tahallisesti. Yhteydenotot olivat liittyneet asianosaisten yhteisen elämän päättymiseen sekä yhteisten asioiden hoitamiseen ja hänen tarkoituksenaan oli ollut saada selvitys yhtäkkisen parisuhteen päättymisen syistä.
Vastaaja oli kiistänyt asianomistajan korvausvaatimukset perusteeltaan myöntäen määrällisesti kärsimyksen osalta 300 euroa ja lukkojen vaihtamisen osalta asunnon lukon vaihtamisesta aiheutuneet kulut 174 euroa.
KO oli katsonut (tuomiossaan 17.9.2019) vastaajan syyllistyneen siihen, mistä hänelle oli vaadittu rangaistusta. Vastaaja oli tuomittu 50 pv ehdlliseen vankeusrangaistukseen. Koeaika päättyy 16.9.2021. Vastaaja oli velvoitettu korvaamaan A:lle korvauksena kärsimyksestä 800 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 6.5.2019 lukien, lukkojen vaihtamisesta aiheutuneet kulut 174 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 17.9.2019 lukien ja oikeudenkäyntikulut 2.258,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.
Vastaaja vaati HO:ssa, että syyte hylätään ja hänet vapautetaan kaikesta korvausvelvollisuudesta asiassa. Toissijaisesti hän vaati, että rangaistus lievennetään sakoksi.
HO tutki edellytykset jatkokäsittelyluvan myöntämiselle. Jatkokäsittelylupaa ei myönnetty. KO:n ratkaisu jäi pysyväksi.
KO:n tuomiosta:
”Näytön arviointi ja johtopäätökset
Asiassa on riidatonta, että vastaaja on lähettänyt asianomistajalle teonkuvauksessa tarkoitetut määrällisesti lukuisat viestit, lehtileikkeet ja postikortit sekä soittanut puheluita. Eri tavoin tapahtuneita yhteydenottoja on ollut riidattomasti lähes päivittäin syytteessä tarkoitettuna tekoaikana. On lisäksi riidatonta, että asianomistaja on joulukuun 2018 lopussa ilmaissut halunsa pysytellä erossa vastaajasta ja lisäksi hän on lähettänyt maaliskuussa 2019 tälle viestin, jossa on nimenomaisesti pyytänyt, että tämä lopettaa kaikenlaiset yhteydenotot häneen.
Käräjäoikeus katsoo, että asianomistajan yksityiskohtaista kertomusta yhteydenpidon määrästä, sisällöstä ja luonteesta on kaikilta osin pidettävä uskottavana ja se saa vahvasti tukea kirjallisina todisteina esitetyistä vastaajan asianomistajalle lähettämistä yhteydenotoista, joita on määrällisesti paljon. Asianomistajan kertomusta vastaajan seuraamisesta tai tarkkailemisesta kaupassa tai muutoin asioilla käyntien yhteydessä ei niin ikään ole aihetta epäillä. Vaikka tapaaminen joltakin osin olisi ollut vastaajan väittämin tavoin sattumanvarainen, vastaajan on selvitetty hakeutuneen asianomistajan seuraan tämän nimenomaisista kielloista huolimatta, mikä osoittaa vastaajan kontaktinhakuisuutta ja piittaamattomuutta asianomistajan nimenomaisista kielloista.
Asiassa on näytetty vastaajan menetelleen teonkuvauksessa tarkoitetulla tavalla ja kysymys on menettelyn oikeudellisesta arvioinnista ja siitä, täyttääkö syyksi luettu menettely vainoamisen tunnusmerkistön.
Rikoslain 25 luvun 7 a §:n mukaan vainoamisesta on tuomittava se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta.
Lain esitöissä (HE 19/2013 vp, s. 51 – 52) todetaan, että vainoamisteot voivat olla varsin monentyyppisiä. Olennaista on, että vainoamisen osateot tapahtuvat vastoin kohteen tahtoa. Vastentahtoisuus päätellään olosuhteista, eikä kohdehenkilölle ole asetettu reagointivelvollisuutta. Vainoamisessa olennaista on myös se, että kyseessä ei ole yksittäinen rikollinen teko, vaan osateoista muodostuva henkilön elämänlaatua vakavasti häiritsevä tila, joka voi muodostua erittäin pelottavaksi tai ahdistavaksi ja hänen elämäänsä hallitsevaksi. Tunnusmerkistössä asetetaan vaatimus vainoamisen tekotavoissa määriteltyjen tekojen tekemisestä toistuvasti. Lainkohdassa on tekotapana muun ohella yksilöity toisen seuraaminen. Tältä osin esitöissä (s. 50) todetaan, että tunnusmerkki tarkoittaa fyysistä seuraamista. Tunnusmerkin soveltumisen edellytyksenä ei ole, että tekijä pyrkisi puheisiin uhrin kanssa tai kommunikoisi tämän kanssa jollakin tavalla. Myös se, että henkilö esimerkiksi asettuu toisen työpaikan läheisyyteen tai ajaa autolla toisen asunnon ohi merkitsee tunnusmerkissä tarkoitettua seuraamista, jos teon motiivina oli se, että toinen on työpaikalla tai kotona. Seuraamista on sekin, että henkilö menee paikkaan, jonne tietää seurattavan syystä tai toisesta tulevan. Tekomuotona olevan yhteyden ottamisen osalta hallituksen esityksessä (s. 51) todetaan, että yhteyden ottaminen voi tapahtua menemällä kohteen luokse, soittamalla tai lähettämällä viestejä. Jos henkilö pääsee puheisiin vainottavan kanssa, kyse on yhteydenotosta. Edellytys toteutuu myös silloin, kun henkilö jättää jonkin viestin toiselle, vaikka viestiin ei vastattaisi tai vaikka viesti olisi luonteeltaan sellainen, että siihen ei pyydetä nimenomaista vastausta. Niinpä esimerkiksi soittopyyntö olisi tällainen yhteydenotto, mutta sellainen voisi olla myös vaikkapa kirje tai tekstiviesti, jossa ei pyydetä reagointia kyseiseen viestiin. Myös erilaiset tekijän näkökulmasta kenties huomionosoituksia merkitsevät teot kuten kukkien ja lahjojen tuominen tai lähettäminen voivat merkitä tunnusmerkin toteuttavaa yhteydenottoa. Teon aiheuttaman ahdistuksen ja pelon osalta kyseessä on hallituksen esityksenkin mukaan abstrakti vaara. Edellytyksenä ei ole, että teot ovat aiheuttaneet pelkoa tai ahdistusta, vaikka näin on hyvin voinut tapahtua.
Asiassa on riidatonta, että vastaaja on toistuvasti lukuisin eri tavoin ja viestein ottanut yhteyttä asianomistajaan ja lisäksi hänen on näytetty myös seuranneen ja tarkkailleen asianomistajaa. Tarkkailemista osaltaan osoittaa vastaajan riidattomasti lukuisat ja lähes päivittäiset käynnit asianomistajan postilaatikolla. Vaikka yksittäisissä osateoissa ei ole kysymys rikoksen tunnusmerkistön täyttävästä menettelystä, vastaajan noin neljän kuukauden ajan jatkunut menettely asianomistajaan kohdistuen on ollut lainkohdassa tarkoitetuin tavoin toistuvaa yhteyden ottamista eri tavoilla sekä seuraamista ja tarkkailemista. Käräjäoikeus katsoo, että lain esitöissä muun ohessa yhteydenotoista ja seuraamisesta lausutut tunnusmerkistön elementit täyttyvät kysymyksessä olevassa tapauksessa hyvinkin selvästi. Lukuisista viesteistä, yhteydenotoista sekä tarkkailusta ja seuraamisesta on neljän kuukauden aikana muodostunut tekokokonaisuus, joka on ollut omiaan aiheuttamaan ja myös näytetty aiheuttaneen asianomistajassa voimakasta ahdistusta ja myös pelkotiloja.
Vastaaja on kiistänyt menettelynsä olleen oikeudetonta ja tahallista. Vastaaja on riidattomasti omankin kertomuksensa perusteella joulukuussa 2018 tullut tietoiseksi siitä, että asianomistaja ei halua hänen yhteydenottojaan. Vastaajan tietoisuus asianomistajan tahtotilasta käy ilmi vahvasti myös vastaajan lähettämistä viesteistä, joissa hän tiedustelee syytä asianomistajan vaikenemiseen ja reagoimattomuuteen. Mainituissa olosuhteissa vastaajan on täytynyt ymmärtää, että hänen kaikenlaiset yhteydenottonsa ovat vastoin asianomistajan tahtoa ja menettelyä on näin ollen pidettävä selvästi oikeudettomana ja tahallisena. Tahallisuutta ei ole aihetta arvioida toisin yksin sillä perusteella, että vastaaja on pitänyt yhteydenottoja omasta näkökulmastaan tarpeellisina ja oikeutettuina pyrkimyksinä selvittää parisuhteen päättymisen syitä. Viestit ovat määrällisesti ja sisällöllisesti vain vähäisin osin liittyneet eron jälkeiseen käytännön asioiden hoitamiseen. Pääosaltaan ne ovat sisällöllisesti olleet vastaajan omia tunteenpurkauksia ja asianomistajan tunteisiin vetoavina ja itsetuhoisuuteen viittaavina myös painostavia.
Asianomistaja on lisäksi itse vastaajalle maaliskuussa lähetetyssä sähköpostiviestissä sekä suusanallisesti pyytänyt vastaajaa lopettamaan yhteydenotot ja muun seuraamisen, mitä pyyntöä tämä ei ole noudattanut. Käräjäoikeus toteaa, että vainoamisen syyksilukeminen ei edellytä vainotuksi tulleelta minkäänlaista reagointia tai lopettamispyyntöä, mutta nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa se osaltaan vahvasti tukee käsitystä siitä, että vastaajan on täytynyt ymmärtää menettelynsä oikeudenvastaisuus siitä huolimatta, että yksittäiset osateot olisivat hänen näkökulmastaan mahdollisesti olleet vähämerkityksisiä tai hyväntahtoisia huomionosoituksia.
Edellä lausutuin perustein vastaajan menettely täyttää vainoamisen tunnusmerkistön.
Rangaistusseuraamus
Rangaistuksen määräämisen lähtökohdista säädetään rikoslain 6 luvun 3 §:ssä, jonka 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Luvun 4 §:ssä säädetyn yleisperiaatteen mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
Vastaajan syyksi on luettu vainoaminen, jossa hän on toistuvasti lukuisin erilaisin yhteydenotoin sekä asianomistajaa seuraamalla ja tarkkailemalla oikeudettomasti vainonnut tätä noin neljän kuukauden ajan. Tekoaika ei ole erityisen pitkä, eikä vastaajalla ole aikaisempia merkintöjä rikosrekisterissä. Vaikka yhteydenottoihin ei ole sisältynyt fyysisen väkivallan uhkaa, yhteydenottojen lukuisuus, teon toistuvuus sekä menettelyn painostavuus huomioon ottaen teko ei ole enää sakolla sovitettavissa. Menettelyn on näytetty aiheuttaneen asianomistajassa voimakasta ahdistusta ja terveydentilan heikkenemistä. Menettelyn moitittavuutta on omiaan lisäämään vastaajan istuntokäsittelyssäkin osoittama ilmeinen kyvyttömyys ymmärtää menettelynsä merkitys ja vaikutukset asianomistajaan. Oikeudenmukainen seuraamus syyksi luetusta teosta on 50 päivää vankeutta. Tuomittu korvausvelvollisuus huomioon ottaen ehdollista vankeusrangaistusta on pidettävä riittävänä.
Korvausvelvollisuus
Yksityisoikeudellinen korvausvelvollisuus
Asianomistaja on vaatinut korvaukseksi vainoamisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 1.200 euroa. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan korvaussuositus vainoamisen aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä on 500 – 1.500 euroa.
Vastaajan menettely on noin neljän kuukauden aikana ollut toistuvaa ja monin eri tavoin suoritettua häirintää. Vastaaja on vainonnut asianomistajaa lukuisin eri yhteydenotoin sekä tätä seuraamalla ja tarkkailemalla, mistä on muodostunut asianomistajan elämää varsin voimakkaasti häirinnyt tekokokonaisuus. Asianomistajalle on aiheutunut tapahtumien seurauksena voimakasta pelkoa ja ahdistusta. Vaikka tekoaika ei ole huomattavan pitkä, teon vaikutukset asianomistajaan ovat omiaan olemaan pitkäkestoiset.
Esitetyillä perusteilla käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi ja oikeudenmukaiseksi korvausmääräksi vainoamisen aiheuttamasta kärsimyksestä 800 euroa. Vaatimus enemmälti hylätään.
Lisäksi asianomistaja on vaatinut vastaajaa korvaamaan kodin ja postilaatikon lukkojen vaihtamisesta aiheutuneet kulut 244 euroa, minkä vastaaja on myöntänyt määrällisesti kotioven lukkojen vaihtamisesta aiheutuneiden kulujen 174 euroa osalta.
Käräjäoikeus pitää vaadittua korvausta kotioven lukkojen vaihtamisesta aiheutuneiden kulujen osalta perusteltuna. Asianomistaja on tuntenut voimakasta pelkoa mahdollisuudesta, että hänen postilaatikollaan toistuvasti käynyt vastaaja voi pyrkiä myös hänen kotiinsa. Sitä vastoin postilaatikon lukon vaihtamisen osalta syy-yhteys vastaajan menettelyn ja postilaatikon lukkojen vaihtamisen välillä on jäänyt näyttämättä. Vastaajan on näytetty tuoneen laatikkoon viestejä, ei ottaneen sieltä postilähetyksiä. Tältä osin vaatimus perusteettomana hylätään.
Vielä vastaaja on velvoitettava korvaamaan asianomistajalle tämän oikeudenkäyntikulut vaaditun mukaisesti [2.258,60 euroa korkoineen]. Vastaaja on myöntänyt vaatimuksen määrällisesti oikeaksi. ”
Teksti: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)
Lähde: Edilex
