HO katsoi, että auton moottorin kierrosten nostaminen liikennevalojen vaihtumisen vuoksi ei ollut asiassa esitettyyn muuhun näyttöön ja tapahtumaolosuhteisiin nähden uskottavaa, vaan menettely oli tehty jossain määrin kiihtyneessä mielentilassa nimenomaisesti pyöräilijän ollessa auton edessä. Edelleen HO totesi, että vastaajan oli tullut ottaa menettelyssään huomioon auton kaasuttamiseen tällaisissa olosuhteissa liittyvät riskit. Tämä velvoite oli korostunut ottaen huomioon pyöräilijän sijainti auton edessä sekä se, että auto oli ollut pysähtyneenä liikennevaloissa vilkkaan suojatien edessä. (Vailla lainvoimaa 13.1.2020)

Syytteen mukaan vastaaja oli ollessaan liikennevalojen vuoksi pysähtyneenä Helsingin Postikadulla nostanut paikallaan olleen kuljettamansa ajoneuvon moottorin kierroksia tarkoituksenaan saada hänen edessä ollut polkupyöräilijä väistämään sillä seurauksella, että ajoneuvo oli liikkunut eteenpäin ja törmännyt pyöräilijään tämän polkupyöräillessä vastaajan kuljettaman ajoneuvon edellä.

HO totesi, että liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai sen törkeästä tekomuodosta on niukasti KKO:n oikeuskäytäntöä. KKO:n ratkaisukäytännössä ei ole käsitelty nyt kysymyksessä olevan kaltaista tilannetta.

HO katsoi vastaajan syyllistyneen törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen eikä aihetta KO:n syyksilukemisen muuttamiselle ollut. HO hyväksyi KO:n vastaajalle tuomitseman rangaistuksen (30 ps).

Helsingin hovioikeus 13.1.2020
Tuomio 20/100467
Asianumero R 18/2441
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 05.09.2018 nro 136662 Asia Törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen
Valittaja Vastaaja
Vastavalittaja Aluesyyttäjä
Vastapuolet Aluesyyttäjä, Vastaaja

”Asian käsittely hovioikeudessa

Jatkokäsittelylupa on myönnetty Vastaajalle 22.11.2018 ja syyttäjälle 23.11.2018.

Pääkäsittely on toimitettu 21.10.2019.

Valitus

Vastaaja on tunnustaen syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen vaatinut, että syyte enemmälti hylätään ja hänelle määrätty rikosuhrimaksu alennetaan 40 euroksi.

Vastaajan ja polkupyörällä liikkuneen A:n yhteentörmäys oli johtunut Vastaajan jalan lipsahtamisesta auton kytkimeltä. Vastaajan menettely ei ollut ollut törkeän huolimatonta eikä se ollut ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle.

Vastavalitus

Syyttäjä on vaatinut, että sakkorangaistusta korotetaan ja että Vastaaja velvoitetaan korvaamaan hovioikeudessa aiheutuneet todistelukustannukset valtiolle.

Käräjäoikeuden tuomitsema 30 päiväsakon suuruinen vähimmäisrangaistus oli liian lievä seuraamus Vastaajan syyksiluetusta menettelystä. Oikeuskäytännön mukainen ja oikeudenmukainen seuraamus oli vähintään 50 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että Vastaajan valitus hylätään.

Vastaajan menettelyssä oli ollut kysymys tarpeettomasta ja vaaraa aiheuttavasta riskinotosta hänen nostaessaan kiistatilanteen jälkeen autonsa kierroksia vaihteen ollessa kytkettynä eteenpäin ja A:n ollessa polkupyörällä Vastaajan kuljettaman auton edessä. Henkilövahingon vaara ei ollut ollut vähäinen. Vastaaja ei ollut menetellyt hänelle asetetun huolellisuusvelvoitteen mukaisesti. Jalan lipsahtamisella kytkimeltä ei ollut merkitystä asiassa. Vastaajan menettely oli ollut törkeän huolimatonta.

Syyttäjä ei ole vastustanut rikosuhrimaksua koskevaa vaatimusta mikäli Vastaajan syyksi luettiin vain perusmuotoinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen.

Vastaaja on vaatinut, että syyttäjän vastavalitus hylätään perusteettomana.

Todistelu

Hovioikeudessa on kuultu A:ta ja Vastaajaa todistelutarkoituksessa.

Asiassa on muuna oikeudenkäyntiaineistona vedottu A:n esitutkinnassa antamaan kertomukseen pääkäsittelyn pöytäkirjasta ilmenevin tavoin.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Vastaaja on syytteen teonkuvauksen mukaisesti tuomittu käräjäoikeudessa törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 30 päiväsakon sakkorangaistukseen ja ajokieltoon. Käräjäoikeus on katsonut selvitetyksi, että Vastaajan menettelyä ei ollut kuitenkaan pidettävä tahallisena.

Hovioikeudessa on Vastaajan valituksen johdosta kysymys siitä, onko hänen menettelynsä ollut omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle ja terveydelle ja onko tekoa siten pidettävä törkeänä vai Vastaajan myöntämin tavoin perusmuotoisena liikenneturvallisuuden vaarantamisena. Syyttäjän vastavalituksen osalta kysymys on ainoastaan Vastaajalle tuomittavasta rangaistuksesta. Vastaajalle käräjäoikeudessa määrätty ajokielto ei ole ollut hovioikeudessa muutoksenhaun kohteena.

Sovellettavat säännökset ja oikeuskäytäntö

Rikoslain 23 luvun 1 §:n mukaan, joka tienkäyttäjänä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tieliikennelakia tai ajoneuvolakia taikka niiden nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tavalla, joka on omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle, on tuomittava liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Liikenneturvallisuuden vaarantamisen törkeästä tekomuodosta säädetään saman luvun 2 §:ssä. Säännöksen mukaan, jos liikenneturvallisuuden vaarantamisessa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettaja tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta muun muassa laiminlyö liikenneturvallisuuden vaatiman väistämisvelvollisuuden siten, että rikos on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, hänet on tuomittava törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta vähintään 30 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Tieliikennelain 3 §:ssä säädetään tienkäyttäjän yleisistä velvollisuuksista ja 30 §:ssä varovaisuusvelvollisuudesta kevyttä liikennettä kohtaan. Jälkimmäisen säännöksen 1 momentin mukaan ajoneuvon kuljettajan on kohdatessaan tai ohittaessaan jalankulkijan, polkupyöräilijän tai mopoilijan annettava tälle ajoneuvon koko ja nopeus huomioon ottaen turvallinen tila tiellä.

Liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan säännöksen esitöiden mukaan säännökseen sisältyvä vaatimus teon abstraktisti vakavaa vaaraa aiheuttavasta luonteesta tarkoittaa sitä, että pelkästään säännöksen esimerkkiluettelossa mainitun liikennesäännön rikkominen ei sinänsä merkitse vielä syyllistymistä törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen. Teon edellytetään olevan myös omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle. Tällöin kiinnitetään huomiota muun muassa ajotapaan, ajoneuvon kuntoon, tapahtumapaikkaan sekä liikenneolosuhteisiin, esimerkiksi näkyvyyteen, keliin ja liikennetiheyteen. Useiden vakavien rikkomusten esiintyminen samassa tapahtumainkulussa otetaan huomioon teon kokonaisarvostelussa. (HE 32/1997 vp s. 2 ja 18.)

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että teon tulee olla omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle, jotta se täyttäisi törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen tunnusmerkistön. Vaaran vakavuutta punnittaessa tulee huomioida vahinkoseurauksen todennäköisyys ja sen suuruus. Tähän vaikuttaa muun muassa sääntöjen rikkomisen aste. Käsillä olevan vaaran vakavuutta punnittaessa riittää, että paikalla on ollut tai on yleensä tapahtuma-aikaan ihmisiä, vaikka kukaan ei olisi tosiasiallisesti ollut hengen tai terveyden vaarassa. Ratkaisevaa on teon ja tapahtumaolosuhteiden kokonaisarviointi, jossa otetaan huomioon lähinnä vahingon syntymisen todennäköisyys ja potentiaalisen vahingon suuruus. Edelleen yksittäinen sääntörikkomus tai liikenneonnettomuuteen johtanut ajovirhe ei vielä tee tekoa törkeäksi. Oikeuskäytännön voidaan tulkita edellyttävän sekä teon että tekijän huolimattomuuden ylittävän jonkinlaisen minimitason. Siten teon huolimattomuuden ollessa tavanomaista suurempi ja tekijän huolimattomuuden tavanomainen on käsillä tulkittu olevan perusmuotoinen liikenneturvallisuuden vaarantaminen. (Matti Tolvanen: Tieliikennerikokset ja kriminaalipolitiikka 1999, s. 425-426 ja s. 449-450.)

Liikenneturvallisuuden vaarantamisesta tai sen törkeästä tekomuodosta on niukasti korkeimman oikeuden oikeuskäytäntöä. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä ei ole käsitelty nyt kysymyksessä olevan kaltaista tilannetta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeudessa on otettu vastaan sama näyttö kuin käräjäoikeudessa.

Asiassa on A:n ja Vastaajan kuulemisella selvitetty tapahtumapaikkana olleen asemanaukion taksitolpan jälkeiset liikennevalot Postikadulla. Sokos-tavaratalo on ollut Vastaajan kulkusuuntaan nähden vasemmalla. A ja Vastaaja olivat sopineet asian heti tapahtuman jälkeen. Alkutilanteen osalta A:n kuulemisella on selvitetty tapahtumien saaneen alkunsa jo hänen pyöräillessään Siltasaarenkadulta kohti keskustaa, jolloin hän oli mennyt liikennevaloista Vastaajan kuljettaman auton editse. Vastaaja oli

tuon matkan aikana soittanut hänelle auton äänimerkkiä ja puinut hänelle auton ikkunasta nyrkkiä. A oli puolestaan saavuttanut Vastaajan kuljettaman auton syytteessä tarkoitetussa tapahtumapaikassa Postikadulla Vastaajan ollessa liikennevaloissa pysähtyneenä ja heidän välillään oli käyty liikennekäyttäytymiseen liittyvää keskustelua ajoradalla siten, että Vastaaja oli istunut autossa kuljettajan puoleisen ikkunan ollessa auki ja A oli ollut polkupyöränsä kanssa auton avonaisen ikkunan vieressä. Vastaajan kertomus liikennevaloissa käydystä keskustelusta on ollut vastaava.

A:n mukaan keskustelu ei ollut kuitenkaan johtanut mihinkään ja hän oli siirtynyt pois ajoradalta Vastaajan auton editse, jolloin hän oli kuullut Vastaajan Volkswagen-merkkisen auton moottorin kohonneet kierrokset. Siltä osin kuin hän oli esitutkinnassa kertonut renkaiden vinkumisesta, A on vahvistanut muistikuviensa olleen tuolloin paremmat. A oli ollut tuolloin kosketusetäisyydellä autosta. A ei ole osannut kuvailla törmäystä muutoin kuin havaitsemalla päätyneensä polkupyöränsä kanssa auton konepellille, minkä jälkeen auto oli pysähtynyt ja A oli päässyt laskeutumaan maahan jaloilleen. A ei ole osannut arvioida auton etenemän matkan pituutta, mutta kyse oli ollut muutamista metreistä. Ainoastaan polkupyörään oli tullut joitain vaurioita.

Myös Vastaajan mukaan A oli keskustelun jälkeen ohittanut auton etukautta läheltä. Vastaaja oli A:n ollessa auton edessä nostanut auton moottorin kierroksia, koska liikennevalot olivat kohta vaihtumassa. Vastaajan jalka oli tuolloin livennyt kytkimeltä ja auto oli liikkunut nytkähtäen eteenpäin ja osunut A:in. Auto oli liikkunut noin puoli metriä ja A oli nojannut auton konepeltiin. Auton konepeltiin oli tullut pieni vaurio.

Asiassa on arvioitavana Vastaajan menettely tilanteessa, jossa hänen kuljettamansa auto oli liikennevaloissa liikkunut eteenpäin törmäten polkupyörällä auton edellä olleeseen A:in.

Hovioikeus toteaa, että Vastaaja on moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuljettaessaan ollut huolellisuusvelvoitteen nojalla velvollinen huomioimaan muut tienkäyttäjät ja ottamaan tämän omassa ajosuorituksessaan huomioon. Erityistä merkitystä tämä velvoite saa suhteessa jalankulkijoihin ja muihin kevyenliikenteen käyttäjiin, jotka ovat autoon nähden heikommassa ja suojaamattomammassa asemassa.

Tapahtumapaikka liikennevaloissa on ollut Helsingin ydinkeskustassa huhtikuussa ilta-aikaan vilkkaasti liikennöidyllä alueella, jossa liikkuu tyypillisesti myös runsaasti kevyenliikenteen käyttäjiä. Sanottujen liikennevalojen edessä on ollut suojatie ja A:n kertoman mukaan Vastaajan auto oli seissyt punaisissa liikennevaloissa ensimmäisenä. Tapahtumapaikka ja -olosuhteet huomioon ottaen auton liikkuminen punaisissa liikennevaloissa kohti edessä olevaa suojatietä on ollut lähtökohtaisesti vaarallinen.

Auton liikkuminen eteenpäin oli johtunut auton moottorin kierrosten nostamista seuranneesta auton hallinnan menettämisestä. A:n ja Vastaajan arviot siitä, miten pitkän matkan auto oli liikkunut eteenpäin ovat olleet keskenään ristiriitaiset. A:n polkupyörään riidattomasti tulleet vauriot, samoin kuin Vastaajan kertoma auton konepeltiin tulleesta vauriosta, tukevat A:n törmäyksestä kertomaa, joka voidaan siten ottaa arvioinnin lähtökohdaksi. Kysymys ei siten ole ollut vain pienestä nytkähdyksestä, vaan auton on täytynyt edetä joitain metrejä eteenpäin.

Vastaaja on vedonnut siihen, että hän oli kaasuttanut auton moottoria kohta vaihtuvien liikennevalojen vuoksi ja että auton liikkuminen oli johtunut jalan lipsahtamisesta vahingossa kytkimeltä.

Hovioikeus katsoo, että auton moottorin kierrosten nostaminen liikennevalojen vaihtumisen vuoksi ei ole asiassa esitettyyn muuhun näyttöön ja tapahtumaolosuhteisiin nähden uskottavaa, vaan menettely on tehty jossain määrin kiihtyneessä mielentilassa nimenomaisesti A:n ollessa auton edessä. Edelleen hovioikeus toteaa, että Vastaajan on tullut ottaa menettelyssään huomioon auton kaasuttamiseen tällaisissa olosuhteissa liittyvät riskit. Tämä velvoite on korostunut ottaen huomioon A:n sijainti auton edessä sekä se, että auto oli ollut pysähtyneenä liikennevaloissa vilkkaan suojatien edessä. Auton hallinnan menettäminen tällaisessa tilanteessa ja sen liikkuminen joitain metrejä eteenpäin on ollut erityisesti muiden kevyenliikenteen käyttäjien, A mukaan lukien, kannalta yllättävä ja ennakoimaton sekä siihen on sisältynyt potentiaalinen vakavan vahingon mahdollisuus. Vastaajan auton törmätessä A:in ja A:n kulkeutuessa polkupyörineen auton konepellillä on Vastaajan menettelystä aiheutunut myös konkreettista vaaraa. Tältä osin Vastaajan menettelyä ei ole pidettävä vähäisenä siitäkään huolimatta, että törmäys ei ole esitetyn selvityksen perusteella ollut kuitenkaan erityisen suurienerginen. Myös se, että vahingot olivat jääneet törmäyksestä huolimatta vähäisiksi eikä muille tienkäyttäjille ollut aiheutunut vahinkoa, on pidettävä olosuhteisiin nähden sattumanvaraisena.

Teon törkeysarvioinnissa on otettava huomioon mahdollisten vahinkojen vakavuus ja niiden todennäköisyys. Merkitystä on annettava myös tapauskohtaisille liikenneolosuhteille. Hovioikeus katsoo, että Vastaaja on menettelyllään laiminlyönyt väistämisvelvollisuutensa paikassa, jossa on tyypillisesti runsaasti kevyttä liikennettä, ja jättämällä antamatta polkupyöräilijälle turvallinen tila tiellä, mikä on johtanut törmäykseen A:n kanssa. Vastaaja on siten vakavasti vaarantanut liikenneturvallisuuden. Vastaajan menettely on myös ollut kokonaisuutena arvioiden omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa muiden tienkäyttäjien hengelle tai terveydelle. Vastaaja on siten syyllistynyt törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen eikä aihetta käräjäoikeuden syyksilukemisen muuttamiselle ja siten myöskään rikosuhrimaksun alentamiselle ole.

Rangaistuksen määrääminen

Asiassa esitetty selvitys tapahtumista ja niihin johtaneet seikat sekä Vastaajan syyllisyyden aste huomioon ottaen hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden Vastaajalle tuomitseman rangaistuksen. Aihetta rangaistuksen korottamiselle vastavalituksessa vaadituin tavoin ei siten ole.

Todistelukustannukset hovioikeudessa

Asian lopputulokseen nähden Vastaaja olisi lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan valtiolle asian selvittämiseksi tarpeelliset todistelukustannukset. Hovioikeus katsoo kuitenkin olevan tässä asiassa kohtuutonta velvoittaa Vastaajaa korvaamaan *:sta hovioikeuteen henkilökohtaisesti saapumaan velvoitetulle A:lle aiheutuneet todistelukustannukset yhteensä 424 euroa valtiolle. Näin ollen todistelukustannukset hovioikeudessa jätetään tuomitsematta ja ne jäävät kokonaisuudessaan valtion vahingoksi.

Oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa

Asian lopputulokseen nähden Vastaajan vaatimus valtion velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa hylätään.”

Teksti: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lähde: Edilex