BLOGIT
Suomen poliisi julkaisee yleensä kerran kuukaudessa Poliisiblogikirjoituksen sivuillensa. Tällä kertaa tekstiä on kirjoittanut poliisiylitarkastaja Pasi Rissanen ja tietoanalyytikko Mika Sutela Poliisihallituksesta. Kyseinen teksti on suora kopio kyseisestä blogista.
Suomessa poliisin tietoon tulee vuosittain vajaa 20 000 rattijuopumusrikosta. Reilu neljännes (28 %) rattijuopumuksista paljastuu kesäkuukausina. Kesän tapauksista lähes kolme neljästä (73 %) on alkoholi- ja sekakäyttötapauksia. Alkoholirattijuopumuksessa on voimakasta kausittaista vaihtelua vuosien sisällä.
Kahden viimeisen koronavuoden aikana perinteistä, voimakasta kesäpiikkiä ei tosin ole ollut havaittavissa. Alkoholirattijuopumuksia Suomessa paljastuu eniten alkukesästä, erityisesti kesäkuussa, huumetapauksia keväällä ja alkusyksystä. Myös Ruotsissa huippu alkoholitapauksissa on kesäkuussa, mutta huumetapauksia on tasaisemmin pitkin vuotta.
Menneen juhannuksen ajan ratti- ja vesiliikennejuopumusten teemavalvonnassa valvontajakson aikana jäi kiinni satoja rattijuopumuksesta epäiltyjä ja puhallutuksia tehtiin noin 150 yhtä rikosepäilyä kohti.
Rattijuopumukset kalliita yhteiskunnalle.
Kuolemaan johtaneista onnettomuuksista noin viidennes ja loukkaantumiseen johtaneista noin joka kymmenes on rattijuopumusonnettomuus. Rattijuopumusonnettomuudessa kuollut henkilö aiheuttaa lähes kolmen miljoonan euron ja loukkaantunut satojen eurojen kustannukset.
Rattijuopumusrikosten käsittely maksaa sekä poliisille että oikeuslaitokselle useita satoja euroja per tapaus. Rattijuopumuksen kustannukset yhteiskunnalle ovat siis merkittävät.
Heinäkuu pahin kuukausi.
Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden sekä loukkaantuneiden määrät nousevat kesäkuukausien aikana. Heinäkuu on kuukausittaiselta keskiarvoltaan kaikista pahin kuukausi. Miksi näin?
Kriminologisen rutiinitoimintojen teorian mukaan muutokset rutiineissa tai tyypillisissä aktiviteeteissa voivat aiheuttaa muutoksia myös rikollisuudessa. Tietyt lomapäivät tai -ajat voivat vaikuttaa ihmisten tekemisiin ja käyttäytymiseen. Kuuma sää voi vähentää sosiaalista kanssakäymistä, mutta lisätä alkoholin kulutusta.
Kesäisin lisääntyvä lomaliikenne ei ole humalassa ajamista selittävä tekijä eikä se, että poliisi lisäisi erityisesti rattijuopumusvalvontaa kesäisin. Syy löytyy näkemyksemme mukaan pitkälti ratin ja penkin välistä sekä kenties jonkinasteisesta hyväksynnästä yhteiskunnassa liikenteen ja alkoholin yhdistettävyydestä.
Alkoholin myynti on Alkon myyntitilastojen perusteella huipussaan joulua lukuun ottamatta juuri kesä-heinäkuussa (> 8 500 l). (Alkoholi)rattijuopumuksen raja on Suomessa 0,5 promillea ja törkeän rattijuopumuksen 1,2 promillea. Törkeiden rattijuopumusten määrät ovat korkeimmillaan alkukesästä ja melko vahvasti yhteydessä rattijuopumusonnettomuuksien uhrien määriin.
Huumerattijuopumukset lisääntyneet.
Viimeisen kymmenen vuoden ajalta yleinen suuntaus rattijuopumusrikosepäilyjen osalta näyttää jokseenkin vakaalta. Alkoholirattijuopumusten määrät ovat vähentyneet merkittävästi, mutta samaan aikaan huumerattijuopumukset ovat nostaneet ikävästi päätään.
Koronapandemian aikana poliisin paljastamien rattijuopumusten määrä ei vähentynyt korona-aikaa edeltävistä vuosista, vaan vuonna 2020 kiinni jäi ennätysmäärä rattijuopumuksesta epäiltyjä vuoden 2011 jälkeen, kun mukaan lasketaan myös rattijuopumukset huumaavan aineen vaikutuksen alaisena.
Huumerattijuopumusten määrä poliisin tilastoissa on noussut tasaisesti vuodesta 2012 lähtien ja saavutti huippunsa vuonna 2020.
Viime vuonna kiinnijääneiden rattijuopumusten määrä vastaa vuosien 2014-2017 lukuja, minkä jälkeen tapahtui selkeä nousu.
Koronavuosien aikana poliisin tekemien puhallutustestien määrä laski selkeästi, rajoitusten vuoksi, mutta siis kaikkien rattijuopumustapausten määrä ei lainkaan. Tiedämme myös, että huumausaineiden käyttö eikä myöskään saatavuus juurikaan vähentynyt pandemian aikana maahantulorajoituksista huolimatta.
Poliisi paljastaa valtaosan rattijuopumuksista.
Valtaosa rattijuopumusten paljastumisista on seurausta poliisin omasta toiminnasta, eivätkä laajat ratsiatyyppiset puhallutukset useinkaan ole se keino, jolla saataisiin rattijuopumuksia paljastettua eniten suhteessa puhallutusten määrään.
Liikenneturvan arvion mukaan vuonna 2018 liikennevirrassa yhdellä 130:sta kuljettajasta oli alkoholia veressään ja yhdellä 770:stä kuljettajasta päihtymystila täytti rattijuopumusrikoksen kriteerit.
Viime vuonna Suomessa kirjattiin yhteensä yli 17 000 poliisin tietoon tullutta rattijuopumusrikosta. Suhteutettaessa määrä väkilukuun (per 100 000 asukasta), luvuksi saadaan 313.
Vertailutietona Ruotsissa Brån datan perusteella vastaava luku oli 223. Suomessa siis rattijuopumuksia tilastoihin päätyi väestöön suhteutettuna 40 prosenttia enemmän kuin Ruotsissa.
Noin kolmannes (35 %) Ruotsin tapauksista oli alkoholirattijuopumuksia, kun Suomessa reilusti yli puolet (58 %). Alkoholirattijuopumuksia päätyikin tilastoihin Suomessa noin 2,3-kertainen määrä ja huumetapauksia suunnilleen saman verran Ruotsiin verrattuna.
Vahva humalatila korostuu onnettomuuksissa.
Törkeät rattijuopumukset ovat pysyneet vuoden 2014 jälkeen karkeasti seitsemässä tuhannessa vuosittaisessa tapauksessa. Näissä alkoholi korostuu päihteenä erittäin vahvasti ja vain harvoin kyse on huumerattijuopumuksesta.
”Puhtaista” alkoholirattijuopumuksista (ei sekakäyttö) suurin osa (64 %) oli viime vuonna törkeitä. Osuus on pysynyt keskimäärin kutakuinkin samalla tasolla viimeisen kymmenen vuoden ajan ja myös kuukaudesta toiseen.
Törkeään rattijuopumukseen syyllistyneiden uusimisriski on tutkimuksissa todettu 2,5-kertaiseksi muihin päihdekuljettajiin nähden. Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan rattijuopumusrajan ylittävillä kuljettajilla kuolemaan johtavan onnettomuuden aiheuttamisriski on noin 40-kertainen ja törkeän tekomuodon rajan ylittävillä noin 900-kertainen verrattuna selvin päin ajaviin. Päihtymystilan tiedostamattomuudesta ei tuossa vaiheessa voi olla kysymys.
Vuosina 2016–2020 liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntien tutkimista kuolemaan johtaneista moottoriajoneuvo-onnettomuuksista, siltä osin kuin aiheuttajakuljettajan mahdollisista päihteistä oli riittävät tiedot olemassa, noin neljännes (27 %) oli alkoholionnettomuuksia. Näissä tapauksissa suurimmalla osalla (75 %) onnettomuuden aiheuttaneista kuljettajista veren alkoholipitoisuus ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan.
Kiinni jäänyt päihdekuljettaja tarvitsisi moniammatillista tukea.
Alkoholin haittavaikutusten yleisellä vähentämisellä yhteiskunnassa voi olla mahdollisuuksia myös saada rattijuopumukset vähenemään.
Lukuisia keinoja rattijuopumuksen vähentämiseen on esitetty: esimerkiksi varhainen puuttuminen, hoitoonohjaus, poliisin ja sosiaalihuollon yhteistyö, päihdeseuranta ja päihderiippuvuuden arviointi, lääkärin ilmoitusvelvollisuus, ajokielto, alkolukolla valvottu ajo-oikeus, menettämisseuraamus (ajoneuvon konfiskaatio), rikosoikeudelliset seuraamukset, kampanjointi, koulutus ja valvonta.
Moni rattijuopumuksesta kiinnijäänyt tarvitsisi useiden keinojen yhdistelmää, laajaa ja moniammatillista tukea, jotta saisi alkoholin käytön hallintaan ja elämänsä raiteille.
Kiinnijäämisriskiä nostettava.
Kiinnijäämisriskin nostaminen on yksi keino rattijuopumusten vähentämisessä. Suomen poliisi on pitänyt rattijuopumusvalvontaa omassa toiminnassaan keskiössä vuosien ajan.
Vaikka puhallutusmäärät vähenivät koronarajoitusten vuoksi, poliisi jatkoi rattijuopumusten valvontaa tehokkaasti. Tästä osoituksena ovat kiinnijääneiden määrät. Poliisin rattijuopumusvalvonnan vaikuttavuuden lisääminen on haastavaa nykyisellä henkilöstömäärällä, eivätkä haasteet yleensä ratkea pelkästään yhden toimijan toimenpiteillä.
Suomen rajat monia maita korkeammat.
Suomessa rattijuopumusrajat ovat korkeammat kuin Virossa ja muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa alaraja on 0,2 promillea ja törkeän tekomuodon täyttää, kun alkoholin määrä veressä on vähintään 1,0 promillea.
Viime vuosikymmenten kuluessa on useampaan kertaan pohdittu ja jopa vaadittu rattijuopumuksen promillerajojen alentamista. Keino tuntuu paitsi ilmaiselta myös tehokkaalta, mutta lopulta se ei ole kumpaakaan.
Yksi varteenotettava yksittäinen keino voisi olla pakollinen alkolukko ensimmäistä kertaa rattijuopumukseen syyllistyneelle. Tämä voisi olla ihmisen oma etu, jottei pääse uudelleen hölmöilemään liikenteessä. Rattijuopumusten ehkäisy edellyttää lopulta kuitenkin monenlaisia, pitkäjänteisiä toimenpiteitä, kiinnijäämisriskin ylläpito mukaan lukien. Törkeisiin tapauksiin vaikuttaisi olevan kuitenkin vaikeampi vaikuttaa.
Kuljettajan asenne päihtyneenä ajamiseen ratkaisee.
On todettu, että ratkaiseva syy ajoneuvon kuljettamiseen päihtyneenä on kuljettajan myönteinen suhtautuminen siihen. Asenteet ovat tärkeä osa liikennettä ja erityisesti niillä on vaikutusta yksilöiden turvalliseen liikennekäyttäytymiseen. Asenteiden muuttamisen tulisi näkyä myös lainsäädäntötyössä ja siten myös sillä saralla tehdä selkeästi ei hyväksyttäväksi päihteet ja liikenne yhdessä.
Liikenneturvan tuoreeseen kyselyyn vastanneista suurin osa (62 %) paheksuu ajamista ns. maistissa eli juopuneena alle rattijuopumusrajan, eikä itse toimi näin. Toisaalta asiaan suhtaudutaan yllättävän lievästi, vaikka toisaalta tiedostetaankin, että pienemmätkin määrät alkoholia vaikuttavat ajokykyyn.
Yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta hyväksyy maistissa ajamisen ja saattaisi itsekin toimia näin. Kyselyvastausten perusteella vaikuttaa siltä, että joko autolla liikkeellä ollessa lasillisen tai kahden nauttiminen on yllättävän monelle hyväksyttävää tai vaihtoehtoisesti sitä ei pidetä esteenä ajamiselle, vaikka tilanne ei niin miellyttävä olekaan.
Asenteiden muututtava liikenteessä.
Liikenneturvallisuusstrategiassa on seitsemän liikenneturvallisuustyön painopisteitä kuvaavaa strategista linjausta. Yksi linjauksista on: ”asenteiden on muututtava liikenteessä”. Strategia jatkaa, että ”asenteet saattavat vaikuttaa esimerkiksi omien taitojen yliarvioimiseen, päihteiden käyttöön, ylinopeuteen tai turvalaitteiden käyttämättömyyteen”.
Merkittäväksi toimenpiteeksi on nimetty: ”ylläpidetään ja vahvistetaan yleistä kielteistä suhtautumista päihtyneenä ajamiseen, käynnistetään laaja valtakunnallinen rattijuopumusta torjuva liikenneturvallisuuskampanja”.
Päävastuulliseksi asennemuuttajaksi on mainittu Liikenneturva ja sitä tukevat Liikenne- ja viestintäministeriö, poliisi, THL, Tapaturmien ehkäisyverkosto sekä järjestöt. Hyvä niin, sillä laajalla rintamalla asenteita on pyrittävä muuttamaan.
Paikallinen tilanne huomioon ennalta ehkäisyssä.
Rattijuopumusten esiintyvyydessä on alueellista vaihtelua ja suomalaistutkimuksen mukaan alkoholin myynti, masennuslääkkeiden käyttö, työttömyysaste sekä koulutustaso ovat alueittain vaihtelevasti yhteydessä poliisin tietoon tuleviin rattijuopumusrikoksiin. Paikallisen tason vaihtelut olisikin syytä ottaa huomioon ennaltaehkäisyn suunnittelussa ja koordinoinnissa.
Tekstissä käsitellyt tilastot rattijuopumusrikollisuuden osalta perustuvat Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilastoon (Tilastokeskus 2022a).
Lähde ja teksti: Poliisihallitus
