TERVEYS
Sosiaalityössä on havaittu, että erityisesti mielenterveys- ja velkaongelmat, köyhyys, työttömyys sekä elämänhallinnan ja asumiseen liittyvät ongelmat keskittyvät alueellisesti, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Huono-osaisuus voi kasautua esimerkiksi tiettyihin vuokrataloihin ja lähiöihin.
Sosiaalialan ammattilaiset kokivat kasaantuneeseen huono-osaisuuteen vaikuttamisen hankalaksi. Vaikutusmahdollisuudet omaan asiakaskuntaan koettiin kohtalaisiksi, mutta heikoiksi varsinkin koko alueen tilanteeseen.
Tämä käy ilmi THL:n tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuntien sosiaalityön ammattilaisten näkemyksiä huono-osaisuuden keskittymisestä ja alueellisen eriytymisen ongelmista.
Pääkaupunkiseudulla korostuvat asumisen ongelmat, muualla Suomessa mielenterveys- ja elämänhallinnan ongelmat.
Pääkaupunkiseudulla huono-osaisuus liittyy erityisesti asumiseen, esimerkiksi asunnon saamiseen ja saadun asunnon pitämiseen. Muualla Suomessa painottuvat alueittain varsinkin mielenterveyteen ja elämänhallintaan liittyvät ongelmat.
Viime vuosina on kiinnitetty huomiota huono-osaisuuden siirtymiseen sukupolvelta toiselle.
– Ilmiö näkyy myös sosiaalityössä. Sote-uudistuksen myötä lähipalvelut voivat loppua joiltain alueilta kokonaan, mikä voi ruokkia kehitystä edelleen, sanoo THL:n erityisasiantuntija Pekka Karjalainen.
– Sosiaalityön ammattilaisten mukaan kunnissa ja jatkossa hyvinvointialueilla pitäisi vaikuttaa eniten mielenterveysongelmiin, päihteiden käyttöön ja asunnon saamiseen. He arvioivat, että pystyvät itse vaikuttamaan näistä parhaiten asunnon saamiseen, Karjalainen kertoo.
Parhaiten sosiaalityön ammattilaiset katsoivat voivansa vaikuttaa asiakkaiden hyvinvointiin, taloustilanteeseen, harrastus- ja liikuntamahdollisuuksiin. Vastaajista kuitenkin vain alle kolmannes piti sosiaalityön vaikutusmahdollisuuksia näihin hyvänä tai melko hyvänä.
Heikoiten sosiaalityön ammattilaiset kokivat pystyvänsä vaikuttamaan tuloeroihin, työllistymiseen, rikollisuuteen ja alueen turvallisuuteen.
Sosiaalityön ammattilaisia pitäisi kuulla aluesuunnittelussa ja kaavoituksessa.
Sosiaalityön hyviksi toimintamalleiksi koettiin ehkäisevän toimeentulotuen rohkea käyttö riittävän varhain, jalkautuva työ asiakkaiden kanssa ja asiakkaiden pariin sekä erilaiset yhteisasiakkuudet talous- ja velkaneuvonnassa tai työllisyyspalveluissa
– Sosiaalityön toiminta-alueet pitäisi rajata riittävän pieniin maantieteellisiin alueisiin, jotta sosiaalityön ammattilaiset voisivat tehdä sujuvammin yhteistyötä paikallisten toimijoiden, kuten järjestöjen ja seurakuntien kanssa, Karjalainen sanoo.
– Sosiaalityön asiantuntijoita pitäisi myös kuulla aiempaa enemmän kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa, jotta alueellista huono-osaisuutta voitaisiin vähentää sen tiedon avulla, jota ammattilaisilla on, Karjalainen jatkaa.
Alueellista huono-osaisuutta pitää vähentää sosiaalipoliittisilla toimilla.
Asuinaluekohtaisen tiedon avulla voidaan tehdä huono-osaisuuden ja alueellisen eriytymisen ilmiöitä näkyviksi sekä vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun, asuntopolitiikkaan ja palveluiden saatavuuteen.
– Tulevilla hyvinvointialueilla on seurattava alueellisesti keskittyneen eriarvoisuuden kehittymistä ja sitä, millaisilla toimilla ongelmia voidaan vähentää. Tarvitsemme myös sosiaalipoliittista keskustelua siitä, miten alueellisesti painottuneet sosiaaliset ja terveydelliset vaikeudet saadaan vähenemään, toteaa THL:n tutkimuspäällikkö Minna Kivipelto.
– On pohdittava toimia, joilla voidaan pysäyttää esimerkiksi tuloerojen, rikollisuuden ja alueiden turvattomuuden eriarvoistava kehitys, Kivipelto päättää.
Lähteenä: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
