Menettely oli kohdistunut yhteensä kahdeksaan 14-15 -vuotiaaseen lapseen. KO oli tuominnut vastaajan yhdestä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seitsemästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 4 v 10 kk  vankeusrangaistukseen. HO katsoi, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus teoista oli 3 v 10 kk vankeutta. Eri mieltä ollut jäsen katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus nyt syyksi luetuista rikoksista oli 3 v 4 kk vankeutta. (Vailla lainvoimaa 10.1.2020)

Syyttäjä ja vastaaja olivat valittaneet hovioikeuteen. Syyttäjä oli vaatinut, että rangaistusta korotetaan ja vastaaja muun ohella, että rangaistusta alennetaan.

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että vastaaja oli syyllistynyt yhteen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja seitsemään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö oli käsittänyt keskustelua seksuaalisista asioista tietokoneen tai mobiililaitteen välityksellä, seksuaalisten kuvien lähettämistä sekä useita tapaamiskertoja runsaan kuukauden aikana. Tapaamisen aikana oli muun ohella ollut kaksi anaaliyhdyntää. Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen rangaistus tästä teosta oli rangaistuskäytäntö huomioon ottaen noin 3 vuotta vankeutta.

Muu hyväksikäyttö oli rajoittunut seksuaalisväritteiseen keskusteluun internetissä. Vastaaja oli myös ehdottanut useille asianomistajille tapaamista ja yhdessä tapauksessa tavannut asianomistajan kerran. Osassa teoista vastaaja oli lähettänyt asianomistajille seksuaalisia kuvia. Viestittely oli tapahtunut ilman kuvayhteyttä lapseen.

Hovioikeus katsoi, että oikeudenmukainen yhteinen rangaistus teoista oli 3 vuotta 10 kuukautta vankeutta.

Koventamisperusteen arviointi

Syyttäjä oli vaatinut, että rangaistusta mitattaessa on sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista koventamisperustetta. Koventamisperustetta tuli soveltaa ainakin kohtien 5 ja 6 osalta, koska näiden tekojen osalta Vastaaja oli käyttänyt kahta eri Instagram tiliä ja esiintynyt kahdella eri nimimerkillä.

HO totesi, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus on rangaistuksen koventamisperuste. Perusteen soveltamiseksi ei riitä lyhyt täytäntöönpanohetkinen harkinta, vaan rikoksen tekemisen ja siihen tähtäävän pitempiaikaisen toiminnan pitää olla suunniteltua. Suunnitelmallisuus saattaa koskea vain yhtä tekoa tai kokonaista rikossarjaakin. Mittaamisperusteen soveltamisen kynnys vaihtelee rikostyypin mukaan. Jos tunnusmerkistö edellyttää jo itsessään jonkinasteista suunnittelua, suunnitelmallisuuden tulee olla voimaperäisempää kuin puheena olevaan rikoslajiin säännönmukaisesti kuuluvan harkinnan. Rikokset, jotka tehdään säännönmukaisesti ilman ennakkoharkintaa, voivat oikeuttaa koventamisperusteen soveltamiseen vähäisemmin edellytyksin. Esimerkkinä tällaisista teoista on esitöissä mainittu useat väkivaltarikokset. Suunnitelmallisuus on usein pääteltävissä rikoksen tekotavasta. Erityisesti pitkäaikaiset valmistelutoimet ennen rikoksen tekemistä olisivat osoituksena laissa tarkoitetun perusteen käsillä olosta (HE 44/2002 vp s. 191).

HO katsoi, että kyseessä olevaa koventamisperustetta on arvioitava kunkin syyksiluetun rikoksen osalta erikseen. Sen sijaan rikosten keskinäisestä yhteydestä ilmenevä suunnitelmallisuus voi vaikuttaa yhteisen rangaistuksen koventamisperusteena (HE 49/1990 vp s. 32), kuten hovioikeus on [edellä] katsonut.

Vastaaja oli kertonut olleensa tekoaikana yksinäinen ja masentunut ja hakeneensa internetistä keskusteluseuraa. HO:n arvion mukaan internetkeskustelujen eteneminen rangaistaviksi seksuaalirikoksiksi oli yksittäisissä tapauksissa saattanut johtua osaltaan myös hetkellisestä mielijohteesta tai houkutuksesta, mikä puhuisi koventamisperusteen käyttämistä vastaan. Useampienkin henkilöiden lähestyminen internetin välityksellä on lisäksi vaivatonta, eikä edellytä erityistä suunnitelmallisuutta. Vastaajan menettelyä ei suhteellisen lyhyiksi jääneet tekoajat huomioon ottaen ollut pidettävä erityisen sinnikkäänä tai järjestelmällisenä ottaen huomioon senkin, että tekoajoista pääosa oli päättynyt jo ennen Vastaajan kiinnijäämistä. Vastaajan menettelyä kohdissa 5 ja 6, joissa hän oli viestitellyt asianomistajien kanssa esiintyen kahta nimimerkkiä käyttäen kahtena eri henkilönä, oli pidettävä petollisena ja menettely oli ollut omiaan lisäämään asianomistajien luottamusta vastaajan. Asiassa oli kuitenkin viestittelyn sisältö huomioon ottaen jäänyt näyttämättä, että vastaajan menettely olisi tältä osin ollut erityisen suunnitelmallista ja että hän olisi näin menetellessään nimenomaan pyrkinyt lisäämään asianomistajien luottamusta ja siten edesauttamaan omia tarkoitusperiään. HO katsoi, että kysymyksessä ei ollut ollut siinä määrin järjestelmällisesti ja määrätietoisesti toteutettu rikossarja, että rikollista toimintaa olisi pidettävä rikoslain 6 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla suunnitelmallisena. HO katsoi siten, ettei minkään vastaajan syyksiluetun rikoksen osalta ollut sovellettava sanottua rangaistuksen koventamisperustetta.

Kohtuullistamisperusteiden arviointi

Vastaaja on vaatinut, että rangaistusta lieventävinä seikkoina otetaan huomioon asian saama poikkeuksellinen julkisuus sekä vastaajan pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä.

Pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä

Vastaaja oli katsonut pyrkineensä edistämään rikostensa selvittämistä antamalla hänen kotiinsa tulleille poliiseille puhelimensa ja tietokoneensa sekä tunnuslukunsa käyttämiinsä sovelluksiin sekä avaamalla puhelimensa.

Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan tekijän pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä on rangaistuksen lieventämisperuste.

Asiassa ei ollut tullut esille, että vastaaja olisi menettelyllään tullut selvittäneeksi mitään sellaista mikä olisi helpottanut esitutkintaa tai tuomioistuinkäsittelyä. Viestittely olisi selvinnyt esitutkintaviranomaisille joka tapauksessa teknisen tutkinnan perusteella. Yksin se seikka, että vastaaja oli antanut laitteensa ja tunnuslukunsa poliisille kotietsinnän yhteydessä sekä mahdollisesti avannut puhelimensa, ei ollut olennaisesti helpottanut esitutkintaa. Vastaajan rangaistusta ei siten tullut sanotulla perusteella lieventää.

Asian saama julkisuus ei vaikuttanut mittaamiseen

Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohdan mukaan 6 §:ssä säädetyn lisäksi on rangaistusta lieventävänä seikkana otettava huomioon myös tekijälle rikoksesta johtunut tai hänelle tuomiosta aiheutuva muu seuraus, jos vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi näistä syistä kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen.

Lainkohdan esitöiden mukaan säännöksessä on kysymys moitearvosteluun kuulumattomista kohtuusperusteista ja säännös voi tulla poikkeuksellisesti kysymykseen, jos kokonaisseuraamus olisi muutoin muodostumassa kohtuuttomaksi tai poikkeuksellisen haitalliseksi. Myös epävirallinen seuraamus kuten rikoksen saama poikkeuksellinen julkisuus kuuluu säännöksen piiriin. Säännönmukainen mediajulkisuus ei riitä lievennyksen perustaksi, mutta jos julkisuus nousee kohtuuttomiin mittasuhteisiin ja jos sillä on muita vakavia seuraamuksia tuomittujen ja usein jo epäiltyjen elämään, kyseiset seuraukset voidaan ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta määrättäessä (HE 44/2002 vp s. 199 – 200).

Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:69 (kohta 41) todennut, että rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 kohtaa on vakiintuneesti sovellettu niin, että ennakoitavissa olevat rikoksesta johtuvat tai tuomiosta aiheutuvat seuraamukset eivät oikeuta rangaistuksen lieventämiseen. Laajakaan julkisuus ei pääsääntöisesti vaikuta rangaistuksen mittaamiseen (kohta 43).

Nyt kysymyksessä olevan asian julkisuudessa saama huomio oli koskenut lähinnä jo annettua tuomiota. HO totesi, että lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset herättävät tyypillisesti tavanomaista laajempaakin huomiota, mihin vastaaja oli voinut varautua.

Esitetyn selvityksen perusteella rikoksesta seurannutta julkisuutta ei tässä tapauksessa ollut pidettävä sellaisena poikkeuksellisena ja ennakoimattomana vastaajalle aiheutuneena muuna seurauksena, joka olisi ollut otettava rangaistusta määrättäessä huomioon.

Asiassa lausutuin perustein asiassa ei tullut sovellettavaksi koventamis- eikä kohtuullistamisperuste. Näin ollen yhteinen rangaistus oli HO:n edellä katsomat 3 vuotta 10 kuukautta. Rangaistusta oli siten alennettava.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

”Asessori:

Erimielisyyteni koskee rangaistuksen pituutta. Katson, että syyksi luetuista teoista moitittavimmasta eli kohdan 6 törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tulisi pääasiaratkaisusta ilmenevien tekoon liittyvien seikkojen perusteella ja rangaistuskäytäntö huomioon ottaen mitata noin 2 vuotta 8 kuukautta vankeutta. Yhteisen rangaistuksen mittaamisen osalta katson enemmistön tavoin, että kohtien 1–5, 7 ja 8 lapsen seksuaaliset hyväksikäytöt korottavat rangaistusta noin 8 kuukaudella. Katson, ettei tekojen keskinäisellä yhteydellä ole tässä tapauksessa tekojen samankaltaisuus ja osittainen samanaikaisuus huomioon ottaen rangaistusta korottavaa vaikutusta. Rangaistuksen koventamis- ja kohtuullistamisperusteiden arvioinnin osalta olen samalla kannalla kuin enemmistö. Edellä lausutuilla perusteilla katson, että oikeudenmukainen rangaistus nyt syyksi luetuista rikoksista on 3 vuotta 4 kuukautta vankeutta.

Vakuudeksi”

Syyksi luetut rikokset 1-8
3 vuotta 10 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 25.7.2018 – 25.6.2019
Rangaistusta on alennettu.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Helsingin hovioikeus 10.1.2020
Tuomkio 20/100372
Asianro R 19/422
Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Helsingin käräjäoikeus 11.01.2019 nro 101334
Asia Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ym.
Valittajat Kihlakunnansyyttäjä * ja **, asianomistajat
Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 10.3.2020.

Teksti: Jani Surakka, Edilex-toimitus (jani.surakka@edita.fi)

Lähde: Edilex